Kaltoinkohtelun olemassaolon tunnustaminen ja tunnistaminen ei aina ole helppoa. Ulkopuolisen voi olla vaikea tunnistaa kaltoinkohtelua tai jopa väkivaltaa, jos ikäihminen ei siitä itse halua tai pysty kertomaan. Ikääntynyt ei itsekään aina ymmärrä joutuneensa kaltoinkohtelun tai väkivallan kohteeksi.
Huonoa kohtelua kokenut voi tuntea syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta. Hän voi olla huolissaan tekijälle mahdollisesti aiheutuvista seurauksista, pelätä tekijän uhkauksia, hylätyksi tulemista, leimautumista kykenemättömäksi hoitamaan omia asioitaan tai perhesalaisuuksien paljastumista. Kaltoinkohtelun merkit saattavat myös sekoittua ikääntymisen mukanaan tuomiin muutoksiin tai sairauksiin esimerkiksi dementoivien sairauksien oireisiin.
Fyysisen tai henkisen pahoinpitelyn merkkejä voivat olla:
- paranemisvaiheessa olevat mustelmat, ruhjeet tai muut vammat.
- ikäihminen saattaa hakeutua hoitoon muutaman päivänviiveellä vammojen syntymisestä, eivätkä vammat vastaa hänen tai hänen läheistensä kertomusta.
- myös toistuvasti ilmenevät uudet vammat ja ruhjeet voivat kertoa jatkuvasta pahoinpitelyistä.
- henkilön yleinen hoitamattomuus
- aliravitsemus, kuivuminen
- lääkityksen laiminlyönti tai liiallinen lääkkeidenkäyttö
- jatkuva rahan puute tai kieltäytyminen tarvittavista palveluista voi viitata hyväksikäyttöön
Käyttäytymiseen liittyviä muutoksia voivat olla:
- arkuus
- masentuneisuus
- itkuisuus
- itsetuhoiset ajatukset ja puheet
- pelokkuus
- takertuminen
- aggressiivisuutena
- hän saattaa myös käyttää sosiaali- ja terveydenhoitoalan palveluita runsaasti tai kieltäytyä niistä kokonaan.
